Rock ‘n’ roll as f

Palkittu 10.09 2017 Premier Foal prosenteilla 11 + 21 + 13 + 18 = 63%
Palkittu lokakuun tilaisuudessa 2017 KV-I pisteillä 9 + 5 + 3 + 1 + 34,5 = 52,5p

Virallinen nimi

Rock ‘n’ Roll as F, “Andy”

Rekisterinumero

VH17-031-0260

Rotu, sukupuoli

Suomalainen puoliverinen, ori

Säkäkorkeus, väri

166 cm, musta

Syntynyt

27.03 2017, Suomi

Kasvattaja

Frida VRL-05826, Faconde

Koulutustaso

Grand Prix, re. 120 cm

Painotuslaji

Kouluratsastus

Omistaja

Nikki VRL-14085, Valhalla

Hoitaja

Perho

01.06 2017 • 1-vuotias 01.09 2018 • 6-vuotias 01.12 2019 • 11-vuotias 01.03 2021 • 16-vuotias 01.06 2022 • 21-vuotias 01.09 2023 • 26-vuotias
01.09 2017 • 2-vuotias 01.12 2018 • 7-vuotias 01.03 2020 • 12-vuotias 01.06 2021 • 17-vuotias 01.09 2022 • 22-vuotias 01.12 2023 • 27-vuotias
01.12 2017 • 3-vuotias 01.03 2019 • 8-vuotias 01.06 2020 • 13-vuotias 01.09 2021 • 18-vuotias 01.12 2022 • 23-vuotias 01.03 2024 • 28-vuotias
01.03 2018 • 4-vuotias 01.06 2019 • 9-vuotias 01.09 2020 • 14-vuotias 01.12 2021 • 19-vuotias 01.03 2023 • 24-vuotias 01.06 2024 • 29-vuotias
01.06 2018 • 5-vuotias 01.09 2019 • 10-vuotias 01.12 2020 • 15-vuotias 01.03 2022 • 20-vuotias 01.06 2023 • 25-vuotias 01.09 2024 • 30-vuotias

Andyn historia ei ole se ihan tyypillisin tarina. Sen syntymä ja lapsuus kotitilalla oli aika tyypillinen tarina, se syntyi pienenä rääpäleenä ja kasvoi sitten enemmän tai vähemmän komeaksi hevoslapseksi, mutta minun kohtaamiseni orin kanssa ei ollut pelkkää taikaa. Rehellisesti sanottuna Andy oli enemmänkin suuresta kasvattimyynnistä napattu heräteostos, kuin vakavasti harkittu päätös. Toisaalta, parhaimmat asiathan tulevat joskus kuin varkain elämäämme, kun emme huomaa.

Sen oli tarkoitus olla “vain” kilpa- ja jalostushevonen suuremmassa siittolassa. Ori ostettiin kasvamaan hienoksi jalostusoriksi, mutta siitä ei odotettu kovinkaan erityistä tai suosittua hevosta. Toisin kuitenkin kävi; Jokin Andyssa vain veti vastustamattomasti puoleensa! En itse ollut - enkä oikeastaan ole vieläkään - kilttien hevosten suurin ihailija. Totta kai on ihanaa lähteä rennolle maastolenkille sunnuntaiaamuna rauhallisen hevosen kanssa, mutta luupäiset ja temperamenttiset hevoset tuovat elämään vaihtelua ja haastetta. Andy sen sijaan oli täysin zen, mikään ei tuntunut häiritsevän sen sisäistä rauhaa. Oli sillä sitä varsamaista energisyyttä ja häsläämistä vielä ilmassa, mutta se erottui edukseen rettelöitsevistä varsoista, joita sen ympärillä kaahasi.

Ori valloitti kuitenkin sydämeni täysin vain muutamassa viikossa ja olin korviani myöten rakastunut, kun menin katsomaan kolmeviikkoista Andya sen kotitallille. Se oli aikamoinen rääpäle, mutta rakastin sitä siitä huolimatta. Myöhemminhän siitä kasvoi kuin kasvoikin suuri ja vahva kouluhevonen, mutta olin jo silloin valmis rakastamaan “rumaa andynpoikastani” ehdoitta, vaikka siitä tulisikin pelkkä pihakoriste!

Nimestään huolimatta Rock ‘n’ Roll as F on luonteeltaan herttainen ja oikea herrasmies. Suomalaisen Andy McCoyn mukaan kutsumanimensä saava Andy on reipas ja iloinen kaveri, jonka kanssa voi huoletta puuhastella. Sillä on suuri, lämmin sydän ja se on ihmisrakas otus, mikä saa sen helposti hakeutumaan lajitoverin tai ihmisen seuraan. Pärjää se toki yksinäänkin, mutta harva voi vastustaa oriksi harvinaisen lempeää hevosta.

Tarhasta haettaessa ori ravaa korvat hörössä portilla ja hamuilee taskujen pohjia, ennen kuin ehtii kissaakaan sanoa. Se ei kuitenkaan väkisin työnnä turpaansa taskuihin tai laukkuihin, vaan odottaa kärsivällisesti, että ihminen ojentaa herkun. Herkkuja on siis hyvä pitää mukana! Taluttaessa ori kävelee reippaasti vierellä ja mukauttaa askeleensa ihmisen tahtiin, joten se ei edes vahingossa rynni ohitse tai yli. Ainoastaan tammatarhaa ohittaessa kannattaa kiepauttaa naru turvan ympärille tai suuhun, sillä Andy osaa kyllä väläyttää oikeaa kukkoilua, kun on neidoista kyse! Orilla on kauniit ja lennokkaat askeleet, joita saa usein ihastella tammoille esittäessä. Se ei kuitenkaan yritä riistäytyä käsistä ja alistuu aika helposti kohtaloonsa, ettei se tänäänkään saa karata auringonlaskuun tammalauman kanssa.

Karsinassaan Andy käyttäytyy rauhallisesti ja hienosti, eikä mekkaloi taikka tuhoa koppiaan tylsyydessään, vaikka joutuisikin seisomaan sisällä pidemmän aikaa. Ihmisen lähestyessä Andy tulee usein vastaan ovelle, mutta väistää ja päästää ihmisen karsinaan, kun oria rauhallisesti komentaa “takaisin!” Ori seisoo aloillaan, kun sille laittaa riimun päähän, ja odottaa lupaa astua karsinastaan, kun on aika lähteä ulos. Andy myös antaa ihmisen varustaa karsinassa, mutta karsina on kuitenkin hevosen ihan oma tila, joten se kannattaa hoitaa käytävällä, jotta ori saa pitää oman tilansa, jossa se voi huoletta rentoutua.

Hoidettaessa ori seisoo kyllä aloillaan, mutta saattaa olla vähän levoton, mikä ilmenee korvien heilutteluna, kärsimättöminä huokauksina ja satunnaisesti jopa lattian kuopimisena. Napakalla komennuksella Andy kuitenkin lopettaa pelleilynsä ja seisoo aloillaan, mutta tällöin sen levottomuus kerääntyy ja purkautuu sitten ratsastaessa. Paras vaihtoehto onkin hoitamisen ohessa puhua hevoselle rentouttavalla äänellä ja siten antaa sille jotain, mihin keskittyä. Olisihan sinustakin aika tylsää tuijottaa seinää viisitoista minuuttia, eikö olisikin?

Kosketus ei ole millään tavalla ongelma Andyn kanssa, sillä ori antaa harjata pään, mahan alta ja oikeastaan kaikkialta ihan ongelmia, kun taas herkemmillä hevosilla löytyy usein yksi tai useampi ongelmakohta, johon ei saa koskea. Jalat nousevat pyydettäessä, mutta ne on osattava itse pitää ylhäällä - ei Andy osaa ottaa sitä itsestäänselvyytenä. Jalkojen kanssa ei siis tarvitse kiirehtiä siinä pelossa, että ori laskee jalkansa eivätkä ne sitten enää nouse, mutta jalasta on hyvä pitää kiinni, jotta Andy tajuaa pitää sitä ylhäällä. Etujalkoja nostaessa kannattaa muistaa, että ori nojautuu ihmiseen paljon enemmän, kuin takajalkoja puhdistettaessa. Ei sillä mitään tasapaino-ongelmia ole, mutta niin se on aina tehnyt.

Pestessä Andy jatkaa samaa helppohoitoista linjaansa. Ori seisoo aloillaan pestessä eikä irvistele tai kapinoi, ainoana poikkeuksena päähän kohdistuva suihku. Jos erityisempää likaa ei ole, niin homma menee kyllä suhteellisen kivuttomasti, kunhan pääpesun hoitaa nopeasti ja päättäväisesti. Vaikeampien tahrojen, kuten kuivuneen mudan tai muun kovettuneen aineen poispesu kannattaa kuitenkin hoitaa sienellä, sillä pidempiaikainen pääsuihkuttelu saa Andyn hermostumaan ja yrittämään peruuttaa ulos pesukarsinasta. Kiinnitettynä se ei kuitenkaan pääse karkuun, mikä taas pahentaa sen hermostumista.

Varustaminen sujuu vikkelästi, kunhan tietää muutaman niksin. Yleisesti Andy on helppo varustaa, se ei pullistele edes satulavyötä kiristettäessä, mutta kuolaimia ori ei haluaisi ottaa ihan niin helposti. Tähän helpoin ratkaisu on sipaista kuolaimiin vähäsen hunajaa tai vaikkapa omenamehua, jolloin ori ottaa ne ongelmitta suuhunsa. Kotona kuolainten kanssa voi ottaa aikansa, mutta tämä temppu on hyvä osata etenkin kilpailuissa, kun muutenkin olisi vähän kiire ja sitä haluaa saada hevosen pian valmiiksi, jotta se sitten todella on valmis radalle, kun oma nimi kuulutetaan. Sitten vaan remmit kiinni ja lenkille!

Selkäännouseminen tuottaa harvoin päänvaivaa, sillä Andy seisoo rauhallisesti aloillaan ja lähtee liikkeelle vasta saadessaan luvan, ainakin päättäväisellä ratsastajalla. Jos ratsastaja rupeaa häsläämään, eikä vain laita jalkaa jalustimeen ja ponnista sitten satulaan, niin Andykin hermostuu ja rupee hyörimään ja pyörimään kuin hyrrä. Andyn hermostuttamiseksi ratsastajan tulee kuitenkin viivytellä oikeasti kauan, sillä orin hermoja voisi kuvailla lähes teräksisiksi.

Yleisesti ratsastettaessa se on kuuliainen ja eteenpäinpyrkivä ratsu, mutta ei turhan rohkea. Siltä löytyy oma moottori ja pehmeät, ilmavat askellajit, joissa on helppo ja mukava istua. Andyn ravi on tasaista ja ponnekasta, laukka on pitkää ja matkaatavoittavaa, mutta helposti säädeltävää. Ori on herkkä avuille ja tottelee niitä moitteetta, mutta kääntöpuolena se hermostuu helposti, jos se saa selkäänsä kovakouraisen ja kokemattoman ratsastajan. Talutusratsastus on hyvä vaihtoehto kokemattomalle ratsastajalle, joka haluaa oppia, miten herkkä Andy on ratsastaa. Tällöin ratsastajan tulee aloittaa pehmeimmistä mahdollisista avuista ja edetä kovempien apujen suuntaan, kunnes sopiva aste tulee vastaan ja hevonen on vaivaton ratsastaa. Andy on kuitenkin anteeksiantavainen ratsu ja kunhan sitä ratsastaa oikealla tavalla, se antaa ratsastajan muut virheet anteeksi.

Kouluratsastuksessa ori on lahjakas ja sen kanssa on ilo työskennellä. Näyttävän ulkomuotonsa vuoksi se on kuin luotu kansainvälisille kilpakentille, ja oikean ratsastajan alla sen mahdollisuuksille ei ole edes rajoja. Kiitos kuuluukin Andyn hienoille koulumestarivanhemmille, joilta ori on perinyt upeat kouluhevosen ominaisuutensa. Sillä on hyvä työmoraali ja se on aina valmis oppimaan uutta, mikä tekee siitä myös hyvän treenihevosen ja avaa sille monia mahdollisuuksia.

i. Rockabilly Wolf
fwb, 158 cm, m
KTK-I, VIR MVA Ch
ii. Rockabee Wolf
fwb, 167 cm, vkk
KRJ-I
iii. Rogue Wolf
KRJ-I
iiii. Rontigo KRJ-I
iiie. Schmidt Joyanna KRJ-I
iie. Bumblebee Solo
KRJ-II
iiei. Cocobee
iiee. Balestra
ie. Dark Saga SIN
holst, 170 cm, m
Ei meriittejä
iei. Darkheart SIN
KRJ-II, YLA2, VIR MVA Ch
ieii. Al Capone
ieie. Minonette
iee. Beverly PK
Ei meriittejä
ieei. Poleidos
ieee. Bequem
e. Dastlyn F
fwb, 165 cm, prn
KTK-II, Ch
ei. Dust Collector F
trak, 166 cm, m
KRJ-I, KTK-II, YLA2
eii. Skeleton Scene CIS
KRJ-I
eiii. Da Vinci Code YLA2, KRJ-I
eiie. Phantome VIR MVA Ch, KRJ-II, YLA2
eie. Vampretta PB
KTK-III, KRL-III, KRJ-II, YLA2
eiei. Nazgûl VIR MVA Ch, KRJ-I, KTK-III
eiee. Vamps&Wolves KRJ-I
ee. Oldfinion Edlyn
trak, 167 cm, rt
KTK-III, KRJ-I
eei. Rosenhof Alfons
VSN Ch, Ch, KTK-II, KRJ-I, YLA1
eeii. Bardulf KTK-II, KRJ-I
eeie. Anika VSN Ch, KTK-II, KRJ-I, AB
eee. Rosenhof Edda
KTK-II, KRJ-I
eeei. Red State
eeee. Elke VSN Ch, KTK-II, KRJ-I, AB

Andy ei ole tällä hetkellä tarjolla jalostukseen.

Varsa

Syntynyt

Emä

Omistaja

Valhalla Cherub 06.12 2017, Suomi Capheira von Lark Tinúvel, VRL-05594
Varsa Varsanen 00.00 0000, Maa Tamma Tammanen Omistaja

KRJ-sijoituksia 0 kpl, joista voittoja 0 ja Cup-sijoituksia 0. MVA-sertejä 0, irtoSERTejä 0. VSN-pisteitä 0p.

Krj

00.00 0000 KRJ, Grand Prix Järjestävä talli 0/00
00.00 0000 KRJ Cup, Grand Prix Järjestävä talli 0/00

Nj

00.00 0000 Järjestävä talli pt. Päätuomari Tulos
00.00 0000 Järjestävä talli pt. Päätuomari Tulos

Vsn

00.00 0000 Järjestävä talli tuom. Tuomari Tulos
00.00 0000 Järjestävä talli tuom. Tuomari Tulos

Valmennus, 29. joulukuuta 2017, kirjoittanut SV

Punttasin Perhon Andyn selkään pienen totuttelun jälkeen. Jokainen nurkka vinkui maneesissa kovan tuulen vuoksi. Perhon alla jännittyneesti kävelevä Andy ei näyttänyt tykkäävän moisesta äänestä, joka näkyi yllättävien sivuloikkien muodossa. “Voit ottaa ohjat ja alkaa työskentelemään kunnolla, niin saadaan sille vähän muutakin tekemistä, kuin nurkkien kyttäilemistä”, neuvoin Perhoa, joka nyökkäsi ja keräsi mustat kumiohjat käsiinsä hitaasti. Hän teki voltin, jonka aikana ohjeistin taivuttamaan Andya vähän liiotellun paljon. “Tarkastetaan, että jarrut toimivat. Voit ottaa pitkän sivun keskelle pysähdyksen. Muista pitää pohkeet kiinni, vaikka tavoite onkin hiljentää vauhtia. Varsinkin nuori hevonen tarvitsee paljon tukea. Voit käyttää tarvittaessa ääniapuja, jotka se ainakin osaa”, selitin. Andy yritti vastustaa niska jännittyneenä Perhon pidätteitä. “Jatka vaan. Kiitä sitä heti myötäämällä ja ääntä käyttämällä, kun se pysähtyy edes nanosekunnin ajaksi”, kannustin. Lopulta ärsyyntyneesti pomppiva Andy pysähtyi. Perho kiitti sitä tyytyväinen ilme kasvoillaan. Hän toisti tehtävän muutamaan otteeseen, jonka jälkeen Andy sai kävellä pitkin ohjin viitisen minuuttia. Ratsukko sai seuraavaksi ottaa siirtymisiä käynnin sekä ravin välillä, jotka sujuivat erittäin hyvin. Perho käytti pehmeitä apuja ja Andykin alkoi rentoutumaan tuulesta johtuvista äänistä huolimatta. Lopetimme valmennuksen onnistuneeseen siirtymiseen. “Kiitos valmennuksesta, ratsastit oikein hyvin, Perho!”

Päiväkirjamerkintä, 04. marraskuuta 2017, kirjoittanut Perho

Kaarroin mustalla citymaasturillani Valhallan pihaan. Olin muutama päivä sitten saanut hoitohevosekseni kaksivuotiaan puoliveriorin, Andyn. Astuessani ulos autosta minua tervehti jäätävä tuulenpuuska, mikä sai minut kaivamaan auton takapenkiltä kevyen toppatakin ja hanskat. Puin ne nopeasti päälleni ja lähdin kohti tallia. Matkalla katselin tarhoissa seisovia hevosia. Yhden niistä tunnistin Andyksi, mustaksi hoitohevosekseni. Annoin sen kuitenkin vielä olla sielä ja astuessani sisälle talliin huomasin monen hevosenomistajat olevan hevosiensa kanssa tekemässä kukin mitäkin. Näin kuitenkin Katherinen lakaisevan siistiä tallikäytävää vieläkin siistimmäksi. Tervehdin Kattia ja rapsutin viereisestä karsinasta päätään ojentavaa hevosta. Katti ilmoitti että voisin hakea Andyn sisään harjattavaksi ja jatkoi lakaisemista. Nyökkäsin ja otin tummansinisen riimun ja narun Andyn karsinan ovesta. Kävelin ulos lämpimästä tallista ja kohti Andyn ja Nipan tarhaa. Pyysin matkalta erään Jannicaksi esittäytyneen naisen auttamaan ettei kullanhohtoinen Nipa karkaisi. Avasin tarhan portin ja suljin sen kun Jannicakin oli päässyt sisälle. Jannica käveli nappaamaan Nipan riimusta kiinni kun minä itse kutsuin mustaa oria. Andy ravasi innoissaan luokseni, mutta pettyi kun ei saanutkaan namia. Pujotin reippaasti riimun orille päähän, kiinnitin narun siihen ja lähdin taluttamaan puoliveristä kohti porttia. Pääsimme turvallisesti toiselle puolelle ilman karkailevia hevosia. Kiitin Jannicaa avusta ja lähdin Andyn kanssa talliin. Kiinnitin orin molemmilta puolilta käytävälle ja avasin sen loimen soljet. Vedin loimen pois orin selästä ja kannoin sen varustehuoneeseen. Takaisin mennessäni otin matkalta mukaan Andyn mustan harjapakin. Kannoin harjapakin orin viereen ja avasin sen valmiiksi. Valitsin ensimmäiseksi harjaksi kumisuan. Aloin harjaamaan sualla tasaisesti pyörittäen. Andy hermostui nopeasti paikallaan seisomisen ja kuopaisi lattiaa muutaman kerran. Käskin sitä napakasti lopettamaan mutten reagoinut muuten. Samalla olin käynyt koko hevosen kumisualla lävitse, vaihdoin pölyharjaan. Pyyhkäisin kerran Andyn karvaa ja sain todeta harjaamisen olevan tarpeen. Sain harjata yhtä puolta aika kauan ennen kuin pölyn määrä oli vähentynyt kunnolla. Vaihdoin puolta ja tein sille saman.

Harjattuani orin läpi, laitoin sille loimen päälle ja irrotin sen käytävältä. Kiepautin varmuudeksi ketjunarun orin turvan ympärille lähtiessäni taluttamaan oria ulos. Andy käveli rauhassa samaan tahtiin kuin minäkin kun lähdimme kiertämään pihapiiriä. Tammatarhan kohdalla Andyn korvat nousivat hörölle ja ori hirnahti. Kielsin oria edes yrittämästä temppuilua. Andy nykäisi hieman narusta poispäin mutta ei onneksi yrittänyt sen enempää. Kävelimme pihapiirin ympäri ja menimme sitten takaisin talliin. Vaihdoin orin loimen ohuemmaksi talliloimeksi ja päästin sen sitten karsinaansa. Andy kumartui tyytyväisenä rouskuttamaan karsinassaan olevia heiniä. Vein vielä tavarat paikoilleen ja lähdin kohti kotia.

Päiväkirjamerkintä, 26. toukokuuta 2017, kirjoittanut Otterley

Billy ja koko orilinja sen takana ovat olleet kasvatustyöni alusta asti aivan erityisessä asemassa ja niinpä seurasinkin varsin suurella mielenkiinnolla myös Billyn tuoreen varsan Andyn kehittymistä. Voin uskoa, että Faconden omistajalla Fridalla alkoi jo kärsivällisyys loppua alituiseen kuulumisten tivaamiseen. Niinpä uskon Fridan olleen tyytyväinen, kun Andy - ja samalla myös tämä yli-innokas isänomistaja - siirtyivät lopulta Katin riesaksi. En edes yrittänyt peitellä innostustani, kun Katti kutsui minut katsomaan Andya uudelle kotitallille. Kun olin ensimmäisen kerran nähnyt Andyn, noh... täytyy vain sanoa, etten ollut kovin vakuuttunut. Siinä missä Billyn ensimmäinen jälkeläinen Rokki ollut heti sulava ja näyttävä ja toinen jälkeläinen Rock jykevä ja omapäinen, oli Andy suoraan sanottuna surkea rääpäle. Toki tiesin jo kokemuksesta, että joskus juuri ne rumat ankanpoikaset ovat myöhemmin kirkkaimpia tähtiä, mutta Billyn varsalta olin odottanut vähän enemmän. Tai siis paljon enemmän.

Tietenkin Andy oli kasvanut sitten viimenäkemän, eikä se ainakaan ollut huonommaksi muuttunut, huomioin, kun Katti esitteli ylpeänä hevostaan. Ori ravasi tarhan portille heti, kun huomasi yleisön saapuneen ja tarjosi päätänsä rapsuteltavaksi. “Sä oot kyllä ihan liian nössö”, naurahdin ja rapsutin orin valkoista tähteä. Jos jotakuta orilinjan jäsentä Andy muistutti, niin linjan kantaoria Rontigoa, joka oli aikanaan hurmannut minut ruotsalaisella charmillaan, ainakin silloin kun hyvä päivä sattui kohdalle. Kyllä Ronttikin oli ollut aivan lempinimensä veroinen, kun taas Andy vaikutti aina yhtä aurinkoiselta ja herttaiselta. Katti vaikutti kuitenkin olevan aivan korviaan myöten rakastunut tähän varsaan ja sehän lopulta oli kaikkein tärkeintä. Sitä paitsi olihan minulla jo omassa tallissa kasvamassa Billystä seuraava isoegoinen luupää Rock. Olin varma, että vielä tulisi aika, kun olisin aivan valmis ehdottamaan vaihtokauppaa tähän astetta helpompaan versioon Billystä.

Päiväkirjamerkintä, 30. maaliskuuta 2017, kirjoittanut omistaja

Pääsin vihdoinkin katsomaan kolmeviikkoista Andya! Työt olivat pidätelleet minua Yhdysvalloissa, mutta nyt istuin lentokoneessa matkalla Suomeen Faconden tiloille. Frida oli pommittanut sähköpostiani varsakuvilla pikkuruisesta, ruipelosta ja vähän kömpelostä Andysta, jota tallilaiset olivat kuulemma jo oppineet kutsumaan “rumaksi andynpoikaseksi”. Rujosta ulkonäöstään huolimatta Andy osoitti suurta uteliaisuutta ja intoa isoa maailmaa kohtaan, ja kasvattaja kertoi orin jo tutustuneen salpoihin ja niiden avaamismekanismiin. Ehkäpä siitä kasvaa Jaggerin sijaan Houdini.

Saapuessani Facondeen Tellun ja Andyn tarhalle, näin Fridan nojailevan innoissaan tarhan aitaan siinä, missä Otterley mutristeli syrjemmässä huuliaan ja seurasi epäuskoisella katseellaan tarhassa juoksentelevaa ripakinttuvarsaa. Hänestä näki kauas, että Andy ei ollut laisinkaan sitä, mitä hän oli odottanut Rockabillynsä varsalta. Olin varma, että hän toisteli itsekseen mielessään, että ei hän käyttänyt vuosia hevostensa jalostukseen vain saadakseen aikaan... No, Andyn. Minä sen sijaan olin korviani myöten rakastunut tähän yönmustaan tähtipäähän, joka parhaillaan hyppelehti emäänsä vasten ja riehui sydämensä kyllyydestä. Ihan sama, jos siitä ei kasvaisikaan kilpakenttien kuningasta!

“Jos ei muuta, niin siitä saattais tulla hyppääjä”, Frida naurahti, kun liityin hänen seuraansa nojailemaan aitaukseen. “Täh?” älähdin yllättyneenä, kohottaen toista kulmaani epäuskoisena. Otterley tuhahti ja pudisteli itsekseen päätään. Ymmärtääkseni Andyn koko suku oli täynnä pelkkiä kouluhevosia, joten en kyllä olisi odottanut, että hevosesta millään saisi hyppääjää. “Sillä on niin paljon energiaa, ettei sille riitä mennä eteenpäin. Jos siitä ei kouluhevosta tuu, niin se menee yllättävän korkealle ylöspäinkin, kun siltä tuntuu”, Andyn kasvattaja kertoi huvittuneeseen sävyyn, katsellen merkitsevästi pientä hevoslasta, joka kuin vakuudeksi pomppi juuri siihen tyyliin, että kyllä siitä kouluttamalla saisi kelpaavan estehevosen vaativillekin radoille, mikä ei varmasti sopisi isän kasvattajan suunnitelmiin sitten alkuunkaan. Voi Otterley-raukka.

Päiväkirjamerkintä, 28. maaliskuuta 2017, kirjoittanut omistaja

Maaliskuun 20. päivä. Selailin ilmoituksia myytävistä hevosista, kun silmääni osui Faconden pitkät listat myytäviä kasvatteja, osa syntyneitä ja osa pian syntyviä. Yksi pian syntyvistä oli varsa kauniista Tellusta ja näyttelyissä menestyneestä Rockabilly Wolfista. Pakkasin matkalaukun ja lähdin pää kolmantena jalkana ovesta ulos, samalla näppäillen puhelimellani Tellun omistajalle Fridalle sähköpostia, että tulisin mielelläni katsomaan aika viimeisillään kantavana olevaa Tellua ja että olin kiinnostunut mahdollisesti ostamaan sen varsan. Istuinkin jo lentokoneessa matkalla Suomeen, kun nainen vastasi sähköpostiini, että olin tervetullut tutustumaan tammaan. Frida kertoi viestissään myös tamman ja varsan voinnista, sekä että laskettu aika oli huhtikuun toisella viikolla. Hah, minun onnellani siitä tulisi metkuileva aprillivarsa.

Kävin katsomassa Tellua 21. päivä. Se käyttäytyi rauhallisesti, mutta halusi vähän kiukuta, jos meni liian lähelle. Frida kertoi tamman kuitenkin olevan tavallisesti oikea mammanmussukka ja muumimamma, jonka kanssa oli mahdotonta olla tulematta toimeen. Tellu oli varsonut jo yhden kerran aiemmin, Veoletta-tammavarsan, ja osoittaunut oikein hyväksi emäksi. Tellun varsan isän, Rockabillyn, omistaja Otterley sattui olemaan Facondessa visiitillä samana päivänä, ja iltapäivästä sainkin kyydin Hukkapuron tallille, jossa tapasin varaamani varsan isän. Toisin kuin Tellu, Billy oli kuulemma vähän kovapäisempi ja isoegoisempi tapaus. “Rokkari hevosen vartalossa” oli ensimmäinen ajatukseni, kun Otterley kertoi silmäteräkseen muodostuneesta oristaan. Tapasin hienon voikon Rockabeenkin, Rockabillyn isäorin. Rokikin oli aika vaativa hevonen, ja kasvattaja kertoi melkein odottavansa, että Tellun varsastakin tulisi sellainen, jos se olisi ori. Pakko myöntää, että rokkariheppa olisi kyllä ihan mielettömän cool!

Vaan eipä siitä aprillivarsaa eikä rokkariheppaa tullut. Myöhään yöllä, juuri kahdentoista jälkeen 28. päivänä, sain puhelun Fridalta. Tellu oli varsonut pari tuntia aiemmin, ja nyt tamman karsinassa huojui rimppakinttuinen, sysimusta orivarsa. Hevosraukalle on jo nyt suuria odotuksia; Koko sen isälinja on palkittu I-palkinnoilla KRJ:ssä Rockabillyä lukuunottamatta. Andyksi puhelun aikana ristitty piskuinen orivarsa osoitti hyvin pian uteliasta luonnetta, mutta ainakaan vielä Andy ei ole osoittanut isänsä ja isoisänsä itsepäisyyttä.